Aivan aluksi haluan huomauttaa, että ao. teksti pohjautuu täysin omiin ja lähimpien opiskelutovereideni kokemuksiin kasvatustieteiden opiskelusta. Koska jokaisen oppimiskokemukset ovat yksilöllisiä, ei tästä blogitekstistä pidä ottaa mitään valmista ohjenuoraa itselleen. Toivon kuitenkin, että tämä kirjoitus antaisi jonkinlaista os.viittaa teille siitä, millaista opiskelu yliopistossa ja kasvatustieteen koulutuksessa muutamalle meistä on.... joten millaiselle oppijalle kasvatustieteen opinnot mielestäni soveltuvat?
-------------------------------------------------------------------------
KASVATUSTIETEILIJÄ ON:
a) kiinnostunut kasvatus- ja koulutusalasta
b) tunnollinen ja vastuuntuntoinen
c) kykenee/haluaa opiskella itsenäisesti
d) haluaa oppia asioista syvällisesti ja laajasti
e) kriittinen ja reflektiivinen
(HUOM! kaikkia näitä ei tarvitse osata vielä opintojen alussa! voin vakuuttaa, että kaikkia taitoja pääsee ja joutuu harjoittelemaan vielä useaan otteeseen opintojen aikana ;) )
Kasvatustieteen alalla pitää luonnollisesti olla kiinnostunut kasvatuksesta ja koulutuksesta, mutta kiinnostusta on hyvä olla laajemmin ja monipuolisemmin myös muita aloja kohtaan. Koska tarkastelu on enemmän yhteiskunnallista kuin pedagogista (ilman pedagogiikan opintoja), on hyvä osata pohtia asioita eri näkökulmista ja yhdistellä oppimaansa eri tieteenaloilta/oppiaineista. Laaja-alainen ja syvällinen oppiminen tarkoittaa tässä myös sitä, että opeteltavia asioita haluaa todella oppia ymmärtämään ja soveltamaan, eikä muistamaan pelkästään ulkoa. Kun jokaiseen tenttiin on jo yksistään 2-4 kirjaa luettavana, ei ulkoa muistaminen ole edes mahdollista - ainakaan ilman että pää prakaa! Pääsykokeisiin valmistautuminen sanasta sanaan onkin sitten aivan eri asia ;)
Eräs haastattelemani vuosikurssilainen totesi viime keväänä, että "itse näissä opinnoissa synnytetään omaa oppimista tän oman ajatustyön kautta". Kuulostaa ehkä hassulta, mutta osuu oikeastaan naulan kantaan! Kasvatustieteissä (ja yliopisto-opinnoissa yleensäkin) oppimisen päämääränä on oivaltaa asioita itse
- luetun (tenttikirjat, tutkimukset, lehtiartikkelit),
- puhutun (luennot, ryhmäkeskustelut, pienopetus) ja
- kirjoitetun (esseet, oppimispäiväkirjat, raportit)
Koska suurin osa yllä mainitusta ajatustyöstä tehdään itsenäisesti (vaikkakin opetuksesta ja ryhmäkeskusteluista voi saada siihen virikkeitä), opiskelu vaatii opiskelijalta itsenäistä otetta. Itsenäisellä otteella tarkoitetaan mm. sitä, että kykenee opiskelemaan pääsääntöisesti yksin, on itse vastuussa omasta oppimisestaan ja opintojen etenemisestä, osaa arvioida omaa oppimistaan ja tämän kautta myös ohjata oppimistaan haluttuun suuntaan. Koska oikeita vastauksia ja lopullisia totuuksia ei juurikaan ole, kukaan opettajista ei myöskään voi osoittaa sormella niitä asioita, jotka sinun tulisi vielä oppia. Siksi tarvitaan reflektiivisyyttä ja itseohjautuvuutta.
Reflektiivisyyteen liittyy myös se, että tiedostaa omat mielenkiinnonkohteet ja osaa ohjata oppimistaan tehokkasti niitä kohti. Koska ala on laaja ja "moniammatillinen", ei kaikesta millään voi oppia kaikkea! Selvittämällä omat mielenkiinnonkohteet ja sivuainemahdollisuudet, pääsee opiskelemaan juuri sitä mikä itseä eniten kiinnostaa. Samalla tulee kartuttaneeksi myös omaa erikois- ja ammatillista osaamista, joista on varmasti hyötyä myös työmarkkinoilla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti